Baptismi

Baptismin juuret ulottuvat 1500-luvulla Keski-Euroopassa käynnistyneeseen uskonpuhdistuksen kolmanteen haaraan anabaptisteihin ja 1600-luvun englantilaiseen herätyskristillisyyteen. Sana baptisti tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kastajaa.

Kun baptistityö alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälin tienoilla, Suomi oli lähes 100-prosenttisesti luterilainen maa. Baptistit olivat ensimmäinen vapaakristillinen liike Suomessa ja alkuaikoina heitä vainottiin harhaoppisina.

Baptistit opettavat uskon peruskäsitteitä samalla tavalla muiden protestanttien kanssa. Uudestisyntyminen ja henkilökohtainen uskonratkaisu on tärkein opinkohta. Raamatulla on keskeinen asema seurakunnan opetuksessa: se on uskon ja opin ylin auktoriteetti. Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja kutsuu syntistä ihmistä pelastukseen Raamatun sanan ja Pyhän Hengen kautta.

Uskomalla Jeesukseen Kristukseen ihminen pelastuu (Apt.16:31). Usko tulee kuulemisesta Kristuksen sanan kautta (Room. luku 10). Jumala antaa synnit anteeksi jokaiselle, joka syntinsä tunnustaa. Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ja lahjoittaa uskon ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta. Pelastus on Jumalan lahja. Ihminen ei voi pelastua hyvien tekojen kautta. Pyhä Henki on tullut kristittyjen johdattajaksi ja lohduttajaksi sekä uskonelämän voimaksi.

Uuden Testamentin seurakunnat ja niiden elämä ovat esikuvana ja esimerkkeinä myös tämän päivän seurakunnille. Paikalliset seurakunnat ovat itsenäisiä ja myös uskonnonvapaus ja riippumattomuus valtiosta on tärkeä hengellinen periaate.

Seurakunta on tunnustavien uskovien yhteisö. Seurakuntaan kuuluvat uskonsa tunnustavat ja henkilökohtaisen uskontunnustuksen perusteella kastetut ihmiset. Seurakunta on jumalallinen luomus ja sitä voidaan kuvata Uuden Testamentin mukaan myös Kristuksen ruumiiksi maan päällä.

(Lähde: www.baptisti.fi)