Mikä on IVIG?

Alzheimerin tauti kuuluu yleisimpiin ja tunnetuimpiin vanhuuden rappeumasairauksiin. Nykylääketiede ei tunne siihen parantavaa hoitoa, ja sitä pidetään parantumattomana sairautena, joka tulisi hyväksyä osana ”luonnollista vanhenemista”. Siihen on olemassa lääkehoito, joka ei estä taudin etenemistä, vaan ainoastaan auttaa ylläpitämään rappeutuvan hermoston toimintakykyä. Taudin tarkkaa etiologiaa ei tunneta, mutta taustalla vaikuttavista syistä on esitetty useita teorioita, kuten proteiinien väärinlaskostumiseen perustuvat amyloidi- ja tau-hypoteesi. Molempia mainittuja proteiineja on havaittu Alzheimerin tautia sairastavien keskushermostoissa. Sen sijaan on epäselvää, mikä on niiden merkitys taudin kehittymisessä.

Viime kesän AAIC-konferenssissa (Alzheimer’s Association International Conference) esiteltiin yllättävä tutkimustulos Alzheimerin taudin hoitokokeilusta (Relkin, ym. 2012). Kyseessä oli faasin II tutkimus, jossa lievää tai keskivaikeaa Alzheimerin tautia sairastaville potilaille annettiin erilaisia annoksia IVIG:a. Neljä koehenkilöä (24:stä) sai IVIG:a annoksella 0,4 g/kg kahden viikon välein 36 kuukauden ajan. Näiden koehenkilöiden taudinkulku näytti pysähtyvän kokonaan.

Study participants who were treated with IVIG 0.4g/kg every two weeks for the full 36 months (n=4) had the best outcome, with no decline on several standard measures of cognition, memory, daily functioning and mood (ADAS-Cog, CGIC, 3MS, ADCS-ADL, NPI, QOL) at the three year endpoint.

Myös pienemmillä annoksilla ja lyhyemmillä hoitojaksoilla saatiin positiivisia tuloksia potilaiden kognitiossa ja toimintakyvyssä. Tietoon on tosin suhtauduttava varauksella kolmesta syystä. Ensinnäkin kyseessä on pelkkä konferenssijulkaisu, eikä se siten ole käynyt läpi tiedejulkaisuille tyypillistä vertaisarviointia. Toiseksi otoskoko oli hyvin pieni. Mikä on todennäköisyys sille, että neljän Alzheimer-diagnoosin saaneen potilaan tauti ei etene kolmessa vuodessa? Ei mahdottoman korkea, mutta ei niin matala, etteikö se voisi selittyä sattumalla. Kolmanneksi tutkimusaineisto ei ole julkinen, joten tarjolla on ainoastaan toisen käden tietoa. Katson tutkimuksen kuitenkin mainitsemisen arvoiseksi, koska mikäli tulokset voidaan varmentaa, on kyseessä merkittävä askel kohti vanhenemisen pysäyttämistä.

Mikä sitten on IVIG? Se on lyhenne sanoista intravenous immunoglobulin, ja tarkoittaa verituotetta, joka sisältää IgG-luokan vasta-aineita, jotka on kerätty tuhannen verenluovuttajan veriplasmasta. Se on ikään kuin humoraalisen immuunivasteen osittainen siirto potilaalta toiselle.

Ihmisellä on havaittu luonnollisia vasta-aineita β-amyloidia vastaan, ja Alzheimerin taudin hiirimalleissa tämän kaltaisten vasta-aineiden on todettu parantavan kognitiota (Bach, ym. 2012). On mahdollista, että Alzheimerin tautiin johtava proteiinien väärinlaskostuminen käynnistyy jo nuorella iällä, mutta nuoren ihmisen vahva immuunipuolustus siivoaa syntyvän jätteen (tai ainakin sen esiasteet) pois (on myös mahdollista, että väärinlaskostuminen on ns. peruuttamaton tapahtuma). Vanhemmiten immuunijärjestelmän sen sijaan heikkenee, jolloin väärinlaskostuneet proteiinit pääsevät kertymään, ja Alzheimerin taudin oireet puhkeavat. IVIG-hoidossa potilas saa vasta-aineita, jotka on tuottanut terveen (eli nuoren) ihmisen immuunijärjestelmä. Nämä vasta-aineet nostavat hetkellisesti Alzheimer-potilaan immuunijärjestelmän tehon takaisin nuoruusvuosien tasolle, jolloin ne pystyvät jälleen torjumaan sairauksia siten, että ns. vanhuuden sairaudet pysyvät poissa.

IVIG-hoidon tehosta Alzheimerin taudin hoidossa ei tosin vielä ole kiistatonta näyttöä. Vaikka olisikin, se ei tekisi asiasta ongelmatonta. Ensinnäkin yhtä IVIG-annosta varten tarvitaan tuhat luovuttajaa. Yhden annoksen teho kestää kahdesta viikosta muutamaan kuukauteen. Ei tarvitse ylempään korkeakoulututkintoa matematiikasta huomatakseen, että nykytekniikalla IVIG ei voi koskaan olla koko kansan hoitokeino. Julkinen terveydenhuolto ei pysty kustantamaan sitä kaikille. Entä sitten, kun nuorekkaiden vanhusten osuus väestöstä vain kasvaa? Kuka saa hoidon ja kuka ei? Mistä luovuttajat?

Tieteellä ei kuitenkaan ole tapana jäädä maalailemaan uhkakuvia, vaan keksiä ongelmiin ratkaisuja. IVIG koostuu suuresta määrästä eri molekyylejä, ja ne kaikki eivät varmasti ole välttämättömiä Alzheimerin taudin hoidossa. Selvitettäväksi jää, mitkä vasta-aineet ovat niitä, joita tarvitaan. Nature Reviews Immunologyssa julkaistiin viime viikolla hyvä artikkeli IVIG:n toimintamekanismeista muutamissa muissa sairauksissa (Schwab ja Nimmerjahn 2013). Tulevaisuudessa sen eri komponentit voidaan eristää ja niitä voidaan alkaa tuottaa biologisina lääkkeinä ihmiskehon ulkopuolella. Nämäkin ovat toki vain väliaikaisratkaisu sillä välin, kun odotamme läpimurtoja, jotka lopulta pysäyttävät immunologisen vanhenemisen kokonaan. Mikäli IVIG todella tehoaa Alzheimerin tautiin, antaa se vahvan syyn uskoa, että Alzheimerin tauti on ainakin osittain seurausta immuunijärjestelmän vanhenemisesta. Mikä tärkeintä, tämä tapahtuma ei ole peruuttamaton.

AAIC-konferenssi 2013 pidetään Bostonissa 13-18.7.2013. Nähtäväksi jää, onko meillä siihen mennessä faasin III tutkimusdataa IVIG:n käytöstä Alzheimerin taudin hoidossa. Seminaarin nettisivut löytyvät osoitteesta:

http://www.alz.org/aaic/

Lähteet:

Relkin, N., Bettger, L, Tsakanikas, D., Ravdin, L., (2012), Three Year Follow-up on the IVIG for Alzheimer’s Phase II Study, AAIC Press Release P3-381 [Internet Archive]

Bach, J.P., Dodel, R., (2012) Naturally occuring autoantibodies against β-amyloid. Advances in experimental medicine and biology. 750:91-99. [Pubmed]

Schwab, I., Nimmerjahn, F., (2013) Intravenous immunoglobulin therapy: how does IgG modulate the immune system? Nature Reviews Immunlogy. 15 February 2013; doi:10.1038/nri3401 [Epub ahead of print] [Pubmed]

Ilmaisia audioluentoja vanhenemisen biologiasta

Ihmisen biologia on monimutkainen kokonaisuus, jonka täydellisen yksityiskohtainen hahmottaminen lienee nykyisillä aivoillamme mahdotonta. Kuitenkin vanhenemisen voittamiseen tähtäävän tutkimuksen tekemiseen vaaditaan hyvin laajaa tietopohjaa, jonka omaksumiseen saattaa tovi jos toinenkin vierähtää. Koska vuorokauden tuntien määrä on rajoitettu, on ajankäyttöä tavalla tai toisella hyvä optimoida. Liikuntaa ei saa unohtaa, jos aikoo lisäksi itse pysytellä terveenä ja elää pitkään. Voisiko näitä kahta jotenkin yhdistää?

Kuvan lähde: Audio-podcast.fm

Biology 4125: Biology of Aging with Doc C on podcast, joka koostuu tohtori Gerald Cizadlon luennoista St. Scholastica collegessa, aiheena vanhenemisen biologia. Luennot on suunnattu biotieteiden ja lääketieteen opiskelijoille sekä näiden alojen tutkijoille. Kurssi on melko kattava läpileikkaus vanhenemismuutoksista, jotka käsitellään kurssilla monipuolisesti aina yksilötasolta reseptoritasolle. Oman kokemukseni mukaan luennot ovat varsin helposti seurattavia ja pohjatiedoksi riittää perustiedot ihmisen anatomiasta sekä solubiologiasta (niin, että tietää esimerkiksi, mitä ovat solukalvo, lysosomi ja mikrotubulus). Kurssin nettisivuilta löytyvät aikaisempien vuosien luentoaikataulut, muistiinpanot sekä luennot mp3-muodossa. Mp3-tiedoston pystyy lataamaan klikkaamalla kunkin luennon sivulla linkkiä, jossa lukee Alternate Audio Link.

http://faculty.css.edu/gcizadlo/BIOofAging/index.html

Luennot voi kuunnella myös osoitteessa Audio-podcast.fm ja ne löytyvät helposti esimerkiksi OneCastilla (Android-sovellus) käyttämällä kurssin nimeä hakuterminä. Audioluennot on helppo ladata puhelimeen ja kuunnella vaikka kävelylenkin aikana.

Resveratrolin p.o. biosaatavuuden kasvattaminen nanoteknologian avulla

Resveratroli on fenoliyhdiste, jota tavataan erityisesti punaisissa viinirypäleissä, viininlehdissä sekä karpalossa. Kiinnostus sen terveysvaikutuksia kohtaan on herännyt kliinisistä havainnoista, joiden mukaan kohtuullinen punaviinin nauttiminen näyttäisi suojaavan sydän- ja verisuonisairauksilta. Ilmiöstä käytetään yleisesti nimeä ranskalainen paradoksi. Resveratrolilla on sittemmin havaittu useita muitakin terveysvaikutuksia, joista kiinnostavin lienee elämää pidentävä vaikutus S. cerevisiae -hiivalla. Elämää pidentävää vaikutusta ei ole kyetty kiistattomasti toistamaan nisäkkäillä, mutta hiiritutkimusten (esim. Baur, ym. 2006) perusteella resveratroli näyttäisi ainakin suojaavan ruoan korkean rasvapitoisuuden aiheuttamilta haittavaikutuksilta. Resveratrolin vaikutusmekanismina on SIRT1- ja PGC-1α (eli PPAR-γ koaktivaattori 1α) -geenien aktivoiminen. Kuriositeettina mainittakoon, että SIRT1-geenin tiettyjen muotojen metaboliaa kiihdyttävä vaikutus on todettu tutkimuksessa, jossa oli mukana 123 suomalaista koehenkilöä (Lagouge, ym. 2006).

Resveratroli (http://nl.wikipedia.org/wiki/Bestand:Resveratrol-3D-balls.png)

Resveratrolin ongelmana ovat sen farmakokineettiset ominaisuudet, tärkeimpinä matala biosaatavuus, matala vesiliukoisuus ja kemiallinen pysymättömyys. Nämä tekijät saattavat osittain selittää, miksi sen hyödyllisten ominaisuuksien toistaminen monisoluisilla eliöillä on osoittautunut haasteelliseksi.

Neves, ym. (2013) selvittivät International Journal of Nanomedicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, miten resveratrolin biosaatavuutta voitaisiin kasvattaa nanoteknologian avulla. Tutkijat latasivat resveratrolia kahdenlaisiin nanopartikkeleihin, SLN:iin (solid lipid nanoparticles) ja NLC:een (nanostructured lipid carriers) ja tutkivat näiden pysyvyyttä*. Molemmat partikkelit pysyivät vakaina ainakin kahden kuukauden ajan ja säilyivät kiinteässä muodossa sekä huoneenlämmössä että ruumiinlämmössä, minkä lisäksi ne kestivät ruoansulatuskanavaa simuloivia olosuhteita.

Kokeiden perusteella nanopartikkelit sopivat resveratrolin annosteluun suun kautta, suojaavat sitä spontaanilta hajoamiselta sekä ruoansulatukselta ja mahdollistavat sen vapautuksen hallitusti. Tutkijat arvioivat:

In summary, we expect that the physical and chemical protection conferred to resveratrol by these lipid nanoparticles will enhance the therapeutic effects of resveratrol by minimizing its instability in vivo and controlling its release profile.

Lienee turhan aikaista alkaa odottelemaan nanoteknologialla tuunattua resveratrolitablettia vielä muutamaan vuoteen, mutta parempi biosaatavuus tulee ainakin helpottamaan resveratrolin biologisten ominaisuuksien tutkimusta. Voi olla, että paremmalla biosaatavuudella varustettuna resveratroli pidentää elämää myös nisäkkäillä. Voi myös olla, että ei. Jäämme odottelemaan.

*Ps. Niille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita tutkimusmetodeista: kryo-elektronimikroskopia, dynamic light scattering, differential scanning calorimetry.

Lähteet

Baur, J.A., Pearson, K.J., Price, N.L., Jamieson, H.A., Lerin, C., Kalra, A., Prabhu, V.V., Allard, J.S., Lopez-Lluch, G., Lewis, K., Pistell, P.J., Poosala, S., Becker, K.G., Boss, O., Gwinn, D., Wang, M., Ramaswamy, S., Fishbein, K.W., Spencer, R.G., Lakatta, E.G., Le Couteur, D., Shaw, R.J., Navas, P., Puigserver, P., Ingram, D,K., de Cabo, R., Sinclair, D.A. (2006) Resveratrol improves health and survival of mice on a high-calorie diet. Nature 444(7117):337-342. [Pubmed]

Lagouge, M., Argmann, C., Gerhart-Hines, Z., Meziane, H., Lerin, C., Daussin, F., Messadeq, N., Milne, J., Lambert, P., Elliott, P., Geny, B., Laakso, M., Puigserver, P., Auwerx, J. (2006). Resveratrol improves mitochondrial function and protects against metabolic disease by activating SIRT1 and PGC-1alpha. Cell 127(6):1109-1122. [Pubmed]

Neves, A.R., Lúcio, M., Martins, S., Lima, J.L.C., Reis, S., (2013) Novel resveratrol nanodelivery systems based on lipid nanoparticles to enhance its oral bioavailability. International Journal of Nanomedicine. 8:117-187. [Pubmed]

Lauantaikevennys: Saako elämästä nauttia, jos haluaa elää pitkään?

Seuraava kirjoitus sisältää tuotesijoittelua, josta kirjoittaja ei hyödy senttiäkään. Lisäksi kirjoituksen sisältämä argumentointi pysyttelee pääasiassa anekdoottisella tasolla, joten mikäli etsit ainoastaan kovia tieteellisiä faktoja, hyppää suosiolla tämän kirjoituksen yli.

Moni karttaa ajatusta biologisesta kuolemattomuudesta, koska haluaa mieluummin nauttia elämästä tässä ja nyt sen sijaan, että sijoittaisi omaan tulevaisuuteensa. Ovatko elämästä nauttiminen ja tavoite pitkästä elämästä toisensa poissulkevia?

Pidän oluesta. Hyvä olut on parhaimmillaan lähes seksiin verrattavissa oleva nautinnonlähde. Toisaalta alkoholi on terveydelle pääasiassa haitallista. Tipattoman tammikuun aikana huomaa, miten paljon alkoholi oikeasti häiritsee aivotoimintaa. Ilman alkoholia olo on virkeämpi, uni tulee helpommin ja painokin pysyy paremmin hallinnassa. Herää kysymys, että jos haluan elää pitkään ja pysytellä terveenä, olisiko parempi lopettaa alkoholin juominen kokonaan? Toisaalta mitä iloa on pitkästä elämästä, jos mistään ei saa nauttia?

Onneksi elämme 2010-lukua. Olutfirmat ovat pikku hiljaa alkaneet tiedostaa, että myös oluen ystävät voivat olla kiinnostuneita omasta terveydestään, ja meille on tarjolla kasvava valikoima alkoholittomia oluita. Osa on makunsa puolesta varsin siedettäviä.

Beck’s, Bitburger, Erdinger ja Mikkeller

Beck’s non-alkoholic (0,3%) kuuluu tähän mennessä maistamistani oluista raikkaimpien joukkoon. Sopii erityisesti kuumiin kesäpäiviin tai saunaolueksi. Kylmänä erinomainen, eikä tätä heti edes tunnista alkoholittomaksi. Ikävä kyllä raikkaus katoaa tuotteen lämmetessä, joten pitempiaikaiseen nautiskeluun tästä ei ole. Valveutuneimmat ravintolat ovat alkaneet tarjota tätä alkoholittomana vaihtoehtona, mikä on hyvä, sillä ravintoloiden perinteisempi alkoholiton olut, eräs nimeltä mainitsematon kotimainen, ei ole onnistunut vakuuttamaan. 3/5

Bitburger Drive Alkoholfrei (0,05%) herättää nimellään (Drive) mielikuvan, että ainoastaan juoppokuskit joutuvat illan aikana tyytymään alkoholittomaan vaihtoehtoon (tiedä sitten, mitä nimellä on alun perin tarkoitettu). Makunsa puolesta hieman Beck’siä tuhdimpi, varsin kelvollinen saunaolut, tosin kärsii lievästä leipämäisestä sivumausta, minkä vuoksi ei sovi nautittavaksi yhtään lämmenneenä. 2½/5

Erdinger Alkoholfrei (0,4%) on vehnäolut, joka on kuluneen vuoden aikana ilmestynyt suomalaisiin marketteihin. Alkuun menee ihan täydestä, tosin alkoholittomille vehnäoluille tyypillinen ontto jälkimaku on läsnä. Kylmänä varsin raikas. Edellisiin verrattuna etuna on, että tämän kelpaa juoda myös hieman lämmenneenä. 3/5

Mikkeller Drink’in the Sun 12 (1,9%) on tähän mennessä maistamistani (lähes) alkoholittomista oluista ehdottomasti yksilöllisin ja ainoa, joka on aidosti kilpailukykyinen myös vahvempien oluiden kanssa. Toisaalta tämä sisältää myös eniten alkoholia, joten olemme siinä rajalla, voiko tätä enää kutsua alkoholittomaksi. Lain mukaan kyllä, tosin terveydelliset seikat eivät seuraa ihmisten keksimiä lakeja. Vahvasti humaloitu. Sopii juotavaksi niin kylmänä kuin hieman lämmenneenäkin. Makunsa puolesta antaisin täydet pisteet, mutta alkoholittomien oluiden sarjassa joudun rokottamaan yhden pisteen korkeasta alkoholipitoisuudesta. 4/5

Ps. Jottei kirjoitus menisi täysin epätieteelliseksi puoskaroinniksi, voin tähän loppuun lisätä, että Scherr, ym. (2012) ovat tutkineet alkoholittoman oluen terveysvaikutuksia terveillä miesjuoksijoilla, ja tutkimuksen tulokset on julkaistu Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä. Artikkelin mukaan alkoholittoman oluen juonti 3 viikkoa ennen ja 2 viikkoa jälkeen maratonjuoksun saattaa vähentää suorituksen jälkeistä tulehdustilaa ja ylähengitystieinfektioita, johtuen oluen sisältämistä terveyttä edistävistä polyfenoleista. Juo siis (alkoholiton) oluesi hyvällä omallatunnolla.

Lähteet

Scherr, J., Nieman, D. C., Schuster, T., Habermann, J., Rank, M., Braun, S., Pressler, A., Wolfarth, B., Halle, M.. (2012) Nonalcoholic beer reduces inflammation and incidence of respiratory tract illness. Medicine & Science in Sports & Exercise. 44(1):18-26. [Pubmed]

Maitohappobakteerit tasapainottavat vanhan ihmisen immuunijärjestelmää

Lactobacillus casei (tai L. casei) on ihmisen suussa ja ruoansulatuskanavassa elävä maitohappobakteeri, jota käytetään probioottina useissa elintarvikkeissa. Viimeaikaisten tutkimusten valossa yksi probioottien hyödyllisistä vaikutuksista on immuunijärjestelmän säätely.

Dong, ym. (2013) tutkivat European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan L. casei Shirota-lajiketta (LcS) sisältävän juoman vaikutusta vapaaehtoisten vanhojen koehenkilöiden immuunijärjestelmään. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai neljän viikon ajan probioottijuomaa, joka sisälsi 1,3 * 10^10 CFU-yksikköä (colony forming unit on yksikkö, joka kuvaa elävien mikrobien kasvua elatusmaljalla) LcS:ää ja toinen ryhmä tavallista rasvatonta maitoa. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä kerättiin analyysiä varten veri- ja sylkinäytteet.

Tutkimustulosten valossa LcS:n saanti edisti luonnollista immuniteettia, mikä näkyi luonnollisten tappajasolujen eli NK-solujen aktiivisuuden lisääntymisenä ja immuunijärjestelmän säätelijämolekyyli CD25:n ekspression vähentymisenä lepäävissä T-soluissa. Lisäksi LcS:n saanti kasvatti tulehdusta hillitsevän IL-10-välittäjäaineen määrää suhteessa tulehdusta aktivoivaan IL-12:aan. Tutkijat arvelevat, että tämä immunologisen profiilin siirtyminen anti-inflammatoriseen suuntaan olisi vanhoilla ihmisillä hyödyllistä, sillä normaalisti eliniän mittaan sairastetut infektiot vievät tasapainoa toiseen suuntaan.

… the ratio of IL-10 to IL-12 was tended to increase in association with LcS consumption, which indicates a shift towards a more anti-inflammatory profile. This could be beneficial to older people, given the increase in circulating inflammatory mediators with ageing as a result of lifelong infectious burden.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että LcS-probioottijuoma edistää luonnollista immunitettiä ja siirtää immunologista profiilia anti-inflammatoriseen suuntaan. Sen selvittämiseksi, millä tavoin tämä vaikuttaa eri taudinaiheuttajia vastaan suuntautuviin immuunivasteisiin, tarvitaan lisätutkimuksia.

Lähteet

Dong, H., Rowland, I., Thomas, L. V., Yaqoob, P., (2013) Immunomodulatory effects of a probiotic drik containing Lactobacillus casei Shirota in healthy older volunteers. European Journal of Nutrition. 2013 Jan 10. [Epub ahead of print] [Pubmed]

Markkinoilla oleva aknelääke nuorentaa ihon soluja

Monet kosmetiikkayritykset väittävät tuotteidensa estävän ihon vanhenemista. Useimmiten väitteiden taustalta löytyy ihan oikeaa tutkimustietoa, sillä mainoksissa ei ole lupa valehdella. Mikään ei kuitenkaan estä mainostajaa käyttämästä sanamuotoja, jotka eivät sinänsä ole epätosia, mutta jotka synnyttävät asiaan vihkiytymättömässä kuluttajassa väistämättä väärän tai ainakin vahvasti liioitellun mielikuvan tuotteen tehosta. Esimerkiksi jos mainostaja lupaa, että ”tämä mullistava anti-aging-tuote hidastaa ihosi vanhenemista suojaamalla solujen DNA:ta oksidatiiviselta stressiltä”, jää kyseisen tuotteen ostajilta useimmiten huomaamatta, että kyseessä on ihan tavallinen aurinkovoide, jota myydään trendikkäässä purkissa nelinkertaisella hinnalla. En väitä, että joku tietty kosmetiikkayritys tekisi juuri näin, mutta suosittelen tutustumaan erilaisten markkinoilla olevien ”anti-aging”-tuotteiden tuotesisältöihin ennen kuin niihin kovin monta euroa lähtee sijoittamaan.

On hyvin epätodennäköistä, että markkinoilla olisi tällä hetkellä tuotteita, joilla voisi saada aikaan mullistavia tuloksia ihonsa tai jonkun muun ruumiinosansa nuorentamiseksi (valitettavasti). Yllätyksiä kuitenkin tulee vastaan silloin tällöin.

Atselaiinihappo (http://en.wikipedia.org/wiki/File:Azelaic-acid-3D-balls.png)

Atselaiinihappo (AzA) eli 1,7-dikarboksyheptaani on reseptilääke, joka on kliinisessä käytössä aknen ja ruusufinnin hoidossa. Potilaita joilla se on ollut pitkään käytössä, on havaittu parannusta ihon pintarakenteessa. Tuoreessa Experimental Dermatology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan Briganti, ym. (2013) selvittivät atselaiinihapon vaikutusta stressin aiheuttamaan ennenaikaiseen solujen vanhenemiseen. He altistivat ihmisen ihon fibroblastisoluja UV-A-säteilylle ja 8-metoksypsoraleenille (PUVA), joka aktivoi soluissa vanhuuden kaltaisen fenotyypin (senescence-like phenotype), jossa solut ovat morfologialtaan litteitä, eivät lisäänny, ja tuottavat ylimäärin MMP-entsyymejä ja SA-β-galaktoosia. Lisäksi ne ilmentävät tavallista vähemmän glukoosi- ja rasvahappometabolian säätelijämolekyyli  PPAR-γ:aa.

Tutkijat havaitsivat, että atselaiinihapon läsnäolo paransi solujen morfologiaa, vähensi MMP-tuotantoa ja SA-β-gal-positiivisia soluja. Sen tarkempia vaikutuksia olivat solujen oksidatiivisen stressin vähentyminen, solujen vanhenemista aktivoivien p53- ja p21-proteiinien hillitseminen, ja ihon rakenteen uusiutumisen aktivoiminen, mikä näkyi lisääntyneenä tyypin 1 pro-kollageenin tuotantona. Atselaiinihappo myös palautti solujen PPAR-γ-tuotannon. Tutkijat kirjoittavat:

All together these data showed that AzA interferes with PUVA-induced senescence-like phenotype and its ability to activate PPAR-c provides relevant insights into the anti-senescence mechanism.

Varoitus: Atselaiinihappo on reseptilääke, joka on tarkoitettu ainoastaan aknen ja ruusufinnin hoitoon. Ihon nuorentaminen ei ole atselaiinihapon käytön indikaatio, eikä sitä ole kliinisesti testattu tähän tarkoitukseen. Emme siis tiedä, onko ihoa nuorentava vaikutus mahdollista saada esiin kliinisessä käytössä, ja ovatko tähän mahdollisesti vaadittavat annokset turvallisia. Atselaiinihapolla on omat haittavaikutuksensa, kuten hoidettavan ihoalueen kuivuminen, värimuutokset ja parestesiat eli tuntoharhat. Sillä on myös raportoitu harvinaisena haittavaikutuksena astman paheneminen. (Lääketietokeskus 2010). Mitään lääkettä ei tule käyttää ilman asiaan perehtyneen lääkärin ohjeistusta eikä muuhun kuin sille osoitettuun käyttötarkoitukseen!

Lähteet

Briganti, S., Flori, E., Mastrofrancesco, A., Kovacs, D., Camera, E., Ludovici, M., Cardinali, G., Picardo, M., (2013) Azelaic acid reduced senescene-like phenotype in photo-irradiate human dermal fibroblasts: possible implication of PPARγ. Experimental Dermatology. 22(1):41-47. [Pubmed]

Lääketietokeskus Oy, Pharmaca Fennica. (2010) Atselaiinihapon valmisteyhteenveto. (Luettu 17.1.2013)

Sydänlihaksen regeneratiivisen potentiaalin aktivoiminen geeniterapialla

Sydänkohtaus syntyy, kun osa sydämestä jää esimerkiksi sepelvaltimon tukoksen vuoksi ilman verenkiertoa, ja menee hapenpuutteen vuoksi kuolioon. Vaurioalueen sydänlihassolut kuolevat ja tilalle kehittyy infarktiarpi. Nisäkkäillä ei tapahdu sydänlihaskudoksen regeneraatiota, eli arpi ei enää korvaudu toimivilla sydänlihassoluilla. Suuri arpi on altis repeämään, mikä johtaa vakavaan sydänpussin sisäiseen verenvuotoon, ja pienemmätkin arvet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä ja johtaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen.

Mathiason, ym. (2012) tutkivat Journal of the American Heart Association -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan menetelmiä aktivoida hiiren sydämen regeneratiivinen potentiaali. He siirsivät adenovirusvektorilla hiirten sydämiin kolme isoformia verisuonten kasvua aktivoivasta VEGF-kasvutekijägeenistä ja kolmen viikon kuluttua tästä lentivirusvektorilla transkriptiotekijägeenit Gata4, Mef2c ja Tbx5. Nämä transkriptiotekijät indusoivat fibroblastien uudelleenerilaistumisen sydänlihassoluiksi in vitro.

Transkriptiotekijöitä saaneilla hiirillä arpikudoksen määrä väheni kontrollihiiriin nähden puoleen. Niiden sydänlihaskudoksessa todettiin myös suurempi määrä sydänlihassoluille tyypillistä merkkiaineproteiinia, β-myosiinin raskasketjua 7:ää. Sydämen toimintaa mittaava ejektiofraktio oli transkriptiotekijöitä saaneilla korkeampi kuin kontrollihiirillä. Hiirillä, jotka saivat transkriptiotekijöiden lisäksi VEGF-geenisiirrot, ejektiofraktio oli nelinkertainen geenisiirtoa saamattomiin hiiriin nähden.

Koe osoittaa, että vaikka nisäkkäiden sydänlihas ei luonnossa regeneroidu, on potentiaali tähän olemassa ja aktivoitavissa yksinkertaisin menetelmin geeniterapialla. Kyky korjata sydämen vaurioita tulee varmasti pidentämään eliniänodotettamme tulevaisuudessa, mutta vielä tänään tärkein lääke taistelussa sydänsairauksia vastaan on sydänsairauksien välttäminen. Tekniikan kehittyminen voi kohdata yllättäviä haasteita, joten lupaus mahdollisesta hoidosta tulevaisuudessa ei saa antaa meidän unohtaa riittävää fyysistä aktiivisuutta ja ravitsemussuosituksia.

Lähteet:

Mathiason, M., Gersch, R. P., Nasser, A., Lilo, S., Korman, M., Fourman, M., Hackett, N., Shroyer, K., Yang, J., Ma, Y., Crystal, R. G., Rosengart, T. K., (2013). In Vivo Cardiac Cellular Reprogramming Efficacy Is Enhanced by Angiogenic Preconditioning of the Infarcted Myocardium With Vascular Endothelial Growth Factor. Journal of the American Heart Association. 2012;1:e005652, published online December 19, 2012, doi:10.1161/JAHA.112.005652  [Eurekalert] [JAHA]

Besse Cooper, maailman vanhin ihminen, menehtyi eilen

116-vuotias Besse Cooper menehtyi 4.12.2012 hoitokodissa Georgiassa, Yhdysvalloissa. Cooper on pitänyt hallussaan maailman vanhimman elossa olevan ihmisen titteliä 21.7.2011 lähtien, jolloin hänen edeltäjänsä, Maria Gomes Valentin menehtyi. Nyt vanhimman elossa olevan ihmisen titteli siirtyy 115-vuotiaalle italialais-amerikkalaiselle Dina Manfredinille. Besse Cooperin kuolemasta uutisoi BBC.

http://www.bbc.co.uk/news/world-us-canada-20604191

Kirjakerho: Ending Aging

Niille lukijoille, joille elämän pidentämiseen tähtäävä tiede ei ole ennestään tuttua ja joilla ei ole koulutusta bio- tai lääketieteen alalta, saattavat tässä blogissa käsitellyt aiheet tuntua käsittämättömiltä tai ainakin hyvin vaikeaselkoisilta. Tämä ei tarkoita, että tiedettä ymmärtääkseen pitäisi olla poikkeuksellisen lahjakas (ns. teoreettinen kaveri), vaan sitä, että ennen monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamista pitää tuntea pohjatiedot. Pohjatietojen hankkimiseksi kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen.

Aubdrey de Grey on brittiläinen biogerontologi ja yksi SENS-säätiön perustajajäsenistä. Hän esittää, että biologinen vanheneminen on suoraan seurausta elämän mittaan kertyvistä vaurioista ihmiskehossa:

  1. Syöpää aiheuttavat mutaatiot ja epimutaatiot
  2. Mitokondrioiden mutaatiot
  3. Solujen sisään kertyvä roska
  4. Solujen ulkopuolelle kertyvä roska
  5. Solujen menettäminen ja atrofia
  6. Solujen vanheneminen (cell senescence)
  7. Solunulkoisten rakenteiden yhteenliittyminen (cross-linking)

Kirjassaan Ending Aging de Grey käy läpi nämä erilaiset vauriomekanismit sekä esittää niihin nykyajan tai lähitulevaisuuden teknologian puitteissa mahdollisen ratkaisun eli ”SENS:n” (Strategies for Engineered Negligible Senescence). Kirja on suunnattu ns. suurelle yleisölle, joten myös perusasioiden läpikäymiseen on käytetty kirjassa aikaa. Osaan asioista on paneuduttu perusteellisemmin, tosin moni asia myös jää pelkäksi pintaraapaisuksi. Lopussa käydään läpi mahdollisia skenaarioita siitä, mitä vanhenemisen pysäyttäminen lähivuosikymmeninä käytännössä vaatisi.

Kriittisyysvaroitus! Aubrey de Grey on kiistelty henkilö ja hänellä on vankat kannattaja- ja vastustajankuntansa. Toiset pitävät de Greytä ylioptimistisena ja epäuskottavana puoskarina ja toiset pitävät häntä lähes profeetallisena totuudenpuhujana (mikä tietenkin antaa lisää aihetta kritiikkiin). Itse jättäisin ääripäät omaan arvoonsa ja keskittyisin nyt siihen, mitä de Greyllä on sanottavanaan. SENS on yksi teoria siitä, miten elämämme pidentäminen voisi tulevaisuudessa onnistua. Se voi osoittautua joko toimivaksi tai toimimattomaksi. Tieteessä ei kuitenkaan kuulu valita puolia, vaan olla avoimena uusille ajatuksille ja antaa tutkimustulosten puhua.