Elämän puu, osa 2

Ikuinen elämä on käsitteenä ainakin yhtä vanha kuin kirjoitettu historia. Suurin osa uskonnoista sisältää ajatuksen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, joko tuonpuoleisessa tai sitten sielunvaelluksen kautta tässä maailmassa. Tarinat ovat omiaan rauhoittamaan meitä väistämättömän katoavaisuuden edessä, mutta rehellisyyden nimissä on syytä kysyä, kuinka pitkälle lohduttavat tarinat voivat lopulta kantaa?

Kimmokkeeni tämän blogin kirjoittamiselle syntyi vieraillessani eräällä luterilaisen kirkon järjestämällä raamattuluennolla (tästä huolimatta blogi ei ole millään muotoa uskonnollinen, joten jatka rauhassa lukemista). Raamattuopettaja vertasi ateistista maailmankuvaa lentokoneeseen, joka lentää Tyynen valtameren yllä ja syöksyy hetken kuluttua mereen jättäen matkustajien ainoaksi vaihtoehdoksi käyttää lyhyt elämänsä merkityksettömään juhlimiseen, jota seuraa väistämätön kuolema. Vaihtoehtona tälle on uskoa, että Jeesus tulee ja vie meidät kaikki perille Mallorcalle, jossa pidetään todelliset (merkityksellisemmät?) juhlat.

Kuvittelen itseni lentokoneeseen, jonka kapteeni ilmoittaa syöksyvän tunnin kuluttua mereen. Minua ei lohduta yhtään, vaikka joku kanssamatkustaja nousisi ja sanoisi, että ei tarvitse huolehtia, Jeesus odottaa pelastusveneessä ja vie meidät kaikki Mallorcalle, jos me vain oikein kovasti uskomme niin. Vaikka tällainen uskomus voi tuoda toivoa joillekin, näen sen hyvin ongelmallisena. Meillä ei ole mitään näyttöä pelastusveneen olemassaolosta, emmekä voi saada siitä mitään tietoa ennen kuin olemme jo meressä. Entä, jos pelastusveneessä odottaakin vaikka Väinämöinen, joka ottaa kyytiin vain ne, jotka uskovat Kalevalaan niin kuin se on kirjoitettu? Entä, jos meressä odottaakin ajatuksia lukeva ateistinen merihirviö, joka rankaisee kaikkia niitä, jotka naiivisti laittoivat toivonsa pelastusveneen olemassaoloon? Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään uskoa, mutta mielestäni rationaalisin teko kuvatussa tilanteessa on yrittää selvittää, miksi kone on ensinnäkään putoamassa, ja millä keinoin putoaminen voidaan estää.

Viimeisten kahden vuosisadan aikana ihmisen eliniänodote on noussut selvästi. Tärkeitä saavutuksia taistelussa ikääntymistä vastaan ovat olleet hygienian kasvu, viemärijärjestelmä ja yleisen turvallisuuden lisääntyminen, mutta enenevissä määrin myös lääketieteelliset saavutukset. Ihmisen geneettistä koodia on alettu ymmärtää 1950-luvulla ja lukuisat tieteelliset saavutukset tämän jälkeen ovat avartaneet käsitystämme ihmiskehon toiminnasta biologisena koneena. Monia vanhenemiseen liittyviä molekyylitason muutoksia on kuvattu ja näiden avulla on luotu jo joitakin teorioita vanhenemisen perimmäisistä mekanismeista, joskaan yksiselitteistä syytä vanhenemiselle ei ole onnistuttu vielä löytämään. Tieteen kehittyessä kuvamme tarkentuu, ja ennemmin tai myöhemmin tulemme myös aktiivisesti vaikuttamaan soluissamme tapahtuviin muutoksiin ja ensin hidastamaan, sitten pysäyttämään ja lopulta korjaamaan kehomme rappeutumisen.

On hyvin mahdollista, että elämän puu tai nuoruuden lähde ei löydy meidän elinaikanamme. On hyvin mahdollista, että vielä moni sukupolvi meidän jälkeemmekin tulee edeltäjiensä tapaan rapistumaan ja kuolemaan. Lentokonevertaus on sikäli osuva, että on epätodennäköistä, että tunnin aikana lentokoneellinen ihmisiä kykenee keksimään tavan syntetisoida lentokoneen sisältämistä tavaroista riittävästi polttoainetta pitämään konetta ilmassa kovinkaan kauaa. Tieteelle on kuitenkin luonteenomaista, että läpimurtoja tapahtuu. Jokainen ongelman miettimiseen käytetty henkilötyötunti on askel lähemmäs ratkaisua.

One comment on “Elämän puu, osa 2

  1. mitäs sitten kun tulet itse vanhaksi???? eikö kannattaisi vastata Herran kutsuun ottaa Jeesus vastaan ettei tarvitse myöhemmin katua…..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

HTML tags are not allowed.